Eräs kylän nuorukaisista oli iskenyt silmänsä naapuripitäjän rovastin kauniiseen tyttäreen. Perintötiedon mukaan rovastin emäntä oli kuitenkin kipakamman sorttinen, eikä katsonut kosijoita kovinkaan suopeasti. Tästä syystä pitkään jatkunut liehittely ja piiritys ei ollut päästänyt nuorukaista pappilan etuovea pidemmälle.
Nuorukainen ei antanut tappiomielialalle valtaa, vaan kysyi neuvoa Luoma-ahon mummulta, joka tunnettiin yhtenä kylän vanhimpana ja viisaimpana. Mummu mietti ja leipoi. Aamulla kolkutteli pappilan ovea nuori mies lämpimänä höyryävä pitko kainalossaan. Palkittiinko sinnikkyys lopulta vai pehmittikö lämpimäisten huumaava tuoksu kipakan emännän? Ken tietää, mutta seuraavana kesänä hääpöytää komisti kovin tutun näköinen pullapitko.
Samalla päättäväisyydellä syntyvät tänäkin päivänä Luoma-ahon Leipomon pullapitkot.
