Aikoinaan luoma-aholaista asennetta vietiin Ameriikkaan asti kun joukko kylän nuoria pakkasi laukkunsa, kääräisi evääksi palan leipää ja suuntasi timbermanneiksi tuhansien kilometrien päähän, maailman toiselle puolelle. Koti-ikävän hiipiessä puseroon muistuivat mieleen paimenessa vietetyt kesät, oma kotikylä ja vastapaistettu leipä, jonka veroista ei uudesta maailmasta ollut vielä löytynyt.
Maailma on toki noista ajoista muuttunut, mutta mikäpä toisi paremmin mieleen oman kotikylän, kuin nokare voita ja oman kylän leipomon sämpylät.
