Munkit ja possut

Eräänä aamuna köllötteli karsinassa vastasyntynyt neljän porsaan pesue. Tuvan lapset nimesivät porsaat parhaan taitonsa mukaan Timoksi, Vesa-Pekaksi, Nasseriksi ja Santeriksi. Pienet porsaat kasvoivat päivä päivältä suuremmaksi ja kimeä vikinä muuttui rohkeammaksi röhkinäksi. Suurimmaksi ja möreä-äänisimmäksi kaikista kasvoi Santeri.

Joulun lähestyessä alkoi pelko hiipiä lasten puseroihin. Miten kävisi Santerille, possuista pulleimmalle? Jouluaamun koittaessa lapset ryntäsivät karsinaan vain löytääkseen Santerin loikoilemassa onnellisena lätissään. Joulupöydässä odotti toinen yllätys: Kylän leipomosta noudetut sokeroidut possut.

Samaa herkullista perinnettä noudattavat tänäkin päivänä hyvällä omallatunnolla valmistetut, vapaana kasvaneet Luoma-ahon Leipomon lähipossut.

Yksi kylän rengeistä oli muita persompi makealle. Perunatkin hän olisi kieritellyt sokerissa, jollei talon emäntä olisi sitä erikseen kieltänyt. Varsinaiseksi ongelmaksi makeahampaan kolotus äityi heinänteon aikaan, kun renki karkasi sokeriastialle heti isäntäväen valvovan katseen herpaantuessa. Rengin arvokkaan työpanoksen säilyttämisen vuoksi isäntäväki päätti kääntyä kylän leipomon puoleen. Leipomon uunista valmistuikin eväistä muhkein ja makoisin. Näin syntyi resepti ja lääke, jolla loppui sokeriastialla ramppaaminen.

Yllättävä makeanhimo talttuu tänäkin päivänä tutulla tropilla: Luoma-ahon Leipomon munkilla.